Mä olen muuttunut vuoden sisään aivan valtavasti.
Musta on tullut ulospäinsuuntautuneempi.
Luulen, että matkustelu, uudet tilanteet, työ ja (hankalienkin) ihmisten parissa vietetty aika on saanut minut näkemään itseni eri näkökulmista. Minä olen kokonaisempi. On ollut pakko sopeutua muutokseen, ja sen minä olen tehnyt.
En enää häpeä itseäni niin paljon kuin aiemmin.
Olen heittäytyvämpi. En arastele.
Kokemukseni ovat osa minua ja matkaani. Ne ovat osa kokonaisuutta.
En ole enää niin ahdistunut, kuin mitä menneinä vuosina.
Toki minulla on yhä huonoja päiviä ja viikkoja, mutta pärjään ilman lääkkeitä.
Osaan olla ihmisten keskellä.
Yksin ollessani ongelmani heräävät.
-
Viimeinen postaus tänne blogiin on kirjattu 20. marraskuuta 2015. Tänään on 27. tammikuuta 2016.
Kaksi kuukautta on kulunut ja paljon asioita on tapahtunut,
mutta olen yhä syömishäiriökäyttäytymisen kanssa samassa pisteessä, kuin mitä viime vuonnakin.
Olen yhä kaukana siitä, missä haluaisin olla.
Pitäisi vain osata hyväksyä se, ettei tästä elämästä tule täydellistä koskaan.
Aina tulee löytymään aikaa heikoille hetkille,
toivottomuudelle ja ongelmalliselle käyttäytymiselle.
Pitäisi haluta sopeutua olemaan ajoittain myös heikko.
Tutustuin viimeisimmän postauksen aikoihin henkilöön, joka näyttää kävelleen elämääni jäädäkseen.
Hänellä on avoin mieli, pehmeä ääni ja paljon helliä ajatuksia.
Huomasimme viihtyvämme toistemme seurassa hyvin, ja sovimme, että juttu meidän välillä on seurustelua. Kaikki on niin mutkatonta tämän henkilön kanssa, etten pysty sitä sanoin kuvailemaan.
Mitäpä jos kaikki onkin hyvin.
Minulla on vain vähän hankalaa itseni kanssa nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti