Hukkaputki

Kuinka hukassa itsensä kanssa sitä voikaan aikuinen ihminen olla?

Tunnen oloni kaikin puolin naiiviksi ja lapselliseksi.
Olen emotionaalisesti epäkypsä. Teen harkitsemattomia päätöksiä. Janoan hyväksyntää.
Olen tunnevajanen, ja häpeän sitä.
En osaa säädellä tai kontrolloida tunteitani rakentavalla tavalla, kuten aikuiset.
Sekoilen siellä täällä. Salailen asioita.
Olen impulsiivinen ja hermoheikko. Ajatukseni ovat mustavalkoisia.
Takerrun turhiin yksityiskohtiin, ja turhaudun, kun pilvilinnani romahtavat.

Olen solmussa itseni kanssa. En ymmärrä, miten kukaan jaksaa mua, tällaista heikkoa.
Ei ihme, etteivät ihmissuuhteeni kestä,
kun suhtautumiseni itseeni on näin kaaottinen.

Mun pitää ystävystyä itseni kanssa.
Mun pitää opetella sietämään eri puoliani; 
myös niitä hävettäviä ja pimeitä osa-alueitani.

Mulla on oikeus voida hyvin myös silloin, kun koen, etten sitä ansaitse.

Helmikuu

Miltä hyvinvointi näyttää?
Miltä hyvinvointi tuntuu?

Tuntuu että kaikki tämä onni ympärilläni valuu hukkaan kohdallani.
Seuraava vapaa terapia-aika on parin viikon päästä.

Tunnen, kuinka aviokemiani ovat sekaisin.
Stressaa. En saa nukuttua.
Serotoniini, dopamiini, kaikki ne kiertoradat pääni sisällä toimivat täydellisen mielivaltaisesti.

Maailma ei lakkaa kieppumasta. Syön jumbo-pakkauksen sipsejä yhdeltä istumalta.
Perun yhteisen illan ystäväni kanssa. "Oletko kunnossa", ystävä kysyy puhelimessa.
"Olen", vastaan. Olen. Avaan toisen jumbo-pakkauksen sipsejä. Syön.
Näinkö niitä ongelmia hoidetaan?
Tunnen syyllisyyttä kykenemättömyydestäni toimia rationaalisesti.

Se on rakkautta, jota minä ahmin sisääni sipsikourallinen toisensa jälkeen.
Se on rakkautta.
Se on kaikkia niitä saamatta jääneitä halauksia.
Ahmin saamatta jääneitä huomionosoituksia ja läsnäoloa.
Ahmin turvallisuuden tunnetta. Ahmin jatkuvuutta. Ahmin kontrollin tunnetta. Ahmin lohtua.
Siinä missä syömättömyys toi ennen tunteen kodista, toimii ahmiminen nyt turvapeittonani.
Ruoka ei täytä tyhjiötä sisälläni. Syöminen ei auta, mikäli nälkä ei ole ongelma.
Mun pitäisi oppia sietämään epävarmuutta.